hiekkakentillä kulkien,
katuvalojen sammuessa ympärillämme,
yksin hukkuen talvi-illan varjoihin,
menetetyt lapset huutaen tuskaista huutoa päässäni,
kylmään kaljaan jälleen turvautuen,
juon äänet pois,
mahaa vihloen ne muistuttavat,
en pääse pakoon pahaa,
darrassa kaikki paha mieleen palaa,
mieleni turvoutuen pimeään,
katson taloon valoisaan,
enkä pääse sisään,
taustalla soiden keskenmeno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti