Jälleen savu lävistää keuhkoni,
sillä voimalla, että saatan yskäistä.
Kadulla juoksevat hunnut,
piiloutuvat miehet,
likaisten tekojensa taakse.
Ei edes syksyn keltainen väri,
ei haju kastematojen,
voi sua piilottaa,
ja sun rumaa tekoasi kumota.
Tyttö istui vielä hetken,
keräsi räkää kurkkuunsa,
ja oksensi alas parvekkeelta,
sinisen auton sivupeiliin,
naurahti ja tajusi elävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti