Sivut

torstai 27. lokakuuta 2011

Runoutta maailmankaikkeuden oudoimille peikoille.

Katson taakseni, siinä seinä.
Seinässä on lommo johon käteni koskettaa,
herneet tippuvat katosta päälleni,
luulen hetkeni tulleen,
menen kyykkyyn ja rupean puremaan varpaitani,
mutta tajusin ettei hetki ollutkaan minun,
sisään tuli kääpiömies joka kädessään kantoi ananasta.
Ananas oli vihainen ja lensi minua kohti,
silloin tajusin, ettei aikani ole pureskella varpaita,
jos talossa on kääpiömies.

(Perjantai 05.01.2007 03:21)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti